163. Tärkeimmät ponit kautta aikojen

Talvi on näköjään tullut, meillä on täällä -25 astetta pakkasta... No, kun näin kylmällä ei oikein voi ratsastaa, niin sain vapaapäivän ja kerkeän nyt viimein tekemään postausta. Tosiaan, ajattelin tehdä sen minulle tärkeimmistä hepoista. Tai no tärkeimmäthän ovat nämä ihanimmat mitä minulla tällä hetkellä on, eli Anny, Nasu ja Olli. Mutta tämän postauksen hepat ovat niitä, joita en enää nää useasti/ollenkaan. Joistakin näistä olette ehkä kuulleet jotain (ainakin pitkäaikaisimmat lukijat), mutta uskoisin että ette kumminkaan kaikkea tiedä.

Voisi sanoa, että ainakin heppaharrastukselleni tärkein hevonen on ollut äitini entinen ylläpitohevonen, Luukas (Lennon Lukas). Se on rautias läsipää suokkiruuna, ja vaan niin ihana ja lutunen ja aivan täydellinen hevonen. Äiti alkoi vuokraamaan sitä, kun olin muistaakseni viisi vuotias. Pienenpänä ratsastin Lullulla aina silloin tällöin, mutta se oli minulle aika iso, joten yleensä menin pienemmillä poneilla.

Sillä aikaa kun äiti ratsasti Luukasta, se oli neljällä eri tallilla. Jokaisesta niistä löydettiin minullekin joku ratsastettava, niistä lisää sitten myöhemmin. Voisi siis sanoa, että jos Luukasta ei olisi ollut, minulla ei ehkä olisi ollut näitä vuokraponeja, eikä myöskään Annia. Vaikka en sillä kovin paljoa missään vaiheessa ratsastellutkaan, se oli koko ajan menossa mukana.

Minä kisasinkin Lullulla jonkin verran. Aluksi hypättiin muutama 40cm luokka, joissa yleensä pärjättiin aina. Lullu ei turhia kiellellyt, puomeja se saattoi joskus ottaa, mutta niin pienillä esteillä sen ei tarvinnut edes hypätä, joten päästiin joka kerta nollaradalla maaliin. Niiden kisojen jälkeen ei moneen vuoteen kisailtu yhdessä, menin vuokraponeillani ja sitten kun sain Annin niin sillä. Viime syksynä kumminkin hypättiin kotitallilla kahdet kisat, molemmissa 60cm ja 80cm luokat. Ja Lullu on kyllä aikamoinen rusettihai, kuten tuloksetkin kertovat: ensimmäisessä 60cm tuli yksi tiputus, eli 4vp. Silloin kumminkin voitettiin 80cm! Toisissa kisoissa 60cm 2sija ja 80cm 4sija, puhtailla radoilla. Eli oli se kyllä aika hieno, ajassa päihitettiin monia näppäriä ja helposti kääntyviä ponejakin!

kääntäminen ei ehkä mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta mitä pienistä... ;)

Tämä teksti ei tuonut oikein esille sitä, miten paljon Luukas minulle merkkaa, miten tärkeä se onkaan. Ilman Lullua en varmasti olisi tällä hetkellä tässä tilanteessa, kahden ihanimman ponin kanssa ja niin paljon hyviä muistoja matkassa!

Seuraavaksi vuorossa on sitten minulle tunteellisesti tärkein poni. Ja se oli kyllä Poni, isolla P:llä! Into, shettisruuna, oikealta nimeltään A.S. Minton, on ehdottomasti tuhmin neljällä jalalla kulkeva eläin, jonka tiedän. Se oli kamala, mutta silti vaan kaikista paras. Intoa aloin ratsastaa syksyllä 2006, kun Luukas muutti sille tallille missä poni oli. Ihastuin Intoon aivan täysin heti kun sen näin! Sille ei oikein löydetty hyvää ja tarpeeksi rohkeaa ratsastajaa, ja minua sitten pyydettiin. Ponilla ei oltu kovin paljoa ratsastettu, mutta kyllä se jotain osasi kumminkin. Kärsivällisyyttä koeteltiin, mustelmia tuli ja Into oli hirmu ilkeä. En muista montaakaan ratsastuskertaa, kun en olisi siltä tippunut. Maahan lakeuduinkin monella eri tavalla niiden kolmen vuoden aikana reilusti yli sata kertaa, lopetin laskemisen n. 120 kohdalla.

 

Into hyppäsi ihan hyvin, ja kisattiinkin vähän ristikkoluokista 50cm luokkiin, vaihtelevalla menestyksellä. Muutama ruusuke kyllä saatiinkin, mutta vielä vähän enemmän hylättyjä. Parhaiten mieleen meidän yhteisistä kisoista on jäänyt mieleen meidän ensimmäinen 50cm luokka, jossa poni pysähtyi heinäpaaliesteelle syömään... No, on ainakin tullut koettua paljon sen ponin kanssa.



Kun Luukas vaihtoi tallia, käytiin vielä noin vuoden ajan Intollakin. Minulla oli myös sillä Lullun tallilla toinen vuokraponi, jolla ratsastin aina välillä kun käytiin Luukaksella. 2009 keväällä meidän piti sitten lopettaa Intolla käyminen, en nyt muista tarkkaa syytä, mutta varmaan aika ei riittänyt ja Intokin muutti sitten kauemmas.

Silloin aloin kumminkin ratsastaa enemmän sillä toisella vuokraponillani. Se oli Savannha-niminen musta shettistamma, 107cm korkea, eli ihan ylärajoilla. Savanna oli taas aivan Inton vastakohta. Sitä kiltimpää ponia ei varmasti löydy mistään. Sava oli ihan mahtava, hyppäsi superhyvin shettikseksi ja muutenkin ihana poni.

Savannan kanssa treenailtiin ja kisattiin saman kokoisia kuin Intonkin kanssa. Nyt kumminkin menestys oli jo parempaa, alkuun oli ongelmia, mutta kun niistä päästiin yli niin otettiin monta voittoa ja sijoitustakin. Sava kumminkin myytiin syksyllä 2009, ja nyt poni on jo pilvien päällä, paremmassa paikassa, mutta ei koskaan unohdu! ♥

Savanna ja Luukas

Savan myymisen jälkeen alettiin sitten etsiä minulle omaa ponia. Käytiin kokeilemassa monia poneja, mutta mikään ei oikein tuntunut siltä oikealta. 2010 alussa, tarkalleen oikeastaan ensimmäisenä päivänä, käytiin katsomassa Savannaa sen uudessa kodissa, ja sieltä sitten saatiin vinkki käydä lähitallilla katsomassa myytävänä olevaa ponia. Reilun viikon päästä Anni olikin jo minun ponini.