196. Sairastuspäivä

Kiitos ihan tositosi paljon kaikille edellisen postauksen kommentoijille, te piristitte mun päivää niin paljon! On meillä kyllä parhaat lukijat kaikista ♥ Teitä on muuten jo 600, ohhoh ja kiitos. Ootte ihania!

Innostuinpas tekemään vielä yhden postauksen, ennen kun lähden lomalle. Kyllä tuo kamera ja hyvät kuvat tuovat tosi paljon intoa ja motivaatioa blogin suhteen. Mutta tosiaan, taisin jo viime postauksessa mainita, että olen lähdössä Englantiin, moikkaamaan meidän siellä asuvia serkkuja. Meiltä lähtee siis minun lisäksi veli, sisko ja isi. Tänään, ihan kohta oikeastaan, lähdetään ajelemaan Vantaalle ja sieltä lentokentältä sitten lähtee viiden aikaan kone kohti Lontoota. Ollaan Englannissa ensi viikon keskiviikkoon, jolloin lennetään yöllä takaisin ja torstaina ollaan kotona, eli yli viikon loma. Sen ajaksi blogi jää sitten automaattisesti myös lomalle. Mutta se on vaan hetki, sitten palaan entistä reippaampana takaisin!

Eilen olinkin kotona kipeänä, koska minulla oli aamulla niin kova päänsärky. Nukuin aamulla pitkään, jonka jälkeen kipu helpotti ja pääsin nousemaan ylöskin. Koko päivä meni tavallaan hitaasti, mutta tavallaan nopeasti. Suurimman osan päivästä, tai ennen iltaa, löllöilin omassa huoneessa, missä oli seurana puhelin, tietokone ja muutama eläin aina välilla.

päivän paras paikka ♥

Kirjoittelin edellisen postauksen, missä meni aika kauan aikaa, koska oli tosi vaikeaa löytää oikeita sanoja, saada niitä tiivistettyä, ja eihän se ole niin helppoa kirjoittaa ikävistä asioista, kuin vaikka hyvin menneistä kisoista. Lisäksi järjestelin ja karsin paljon kuvia, sekä aloittelin tekemään koostevideoa meidän epäonnistumisista, saa nähdä milloin saan sen valmiiksi. Tekemistä ei myöskään helpottanut se, että nettiyhteys pätki välillä ja kone ei ollut ihan kokoaikaa yhteistyökykyinen... Kiva asua metsässä!

Ja kerrankin, kun oli aikaa, kävin kunnolla suihkussa, mikä on ehkä yksi ihanimmista asioista ikinä! Samoin kuin kaikki höyrysaunat, ja turkkilainen sauna, aah... Eikä pidä unohtaa pore- ja lämminvesialtailtakaan. Kaivelin myös kaapista muutaman Body Shopin suihkugeelin ja läträsin niitä. Kun oltiin pieniä, meillä oli joku pakkomielle ostaa niitä. Minulla oli ennen melkein joka tuoksua, ainakin kymmenen purkkia. Nyt on onneksi suurin osa käytetty. Mutta ei voi kieltää, onhan ne ihanan tuoksuisia!

Toinen ihanista vapaapäivien asioista on tuo jumpin. Minulla oli se koko päivän päällä, oikeastaan se on melkein jokapäiväisessä käytössä kotona. Se on vaan niin mukava päällä! Äiti löysi Puuilosta tämän, maksoi kymmenen euroa, eli ei kovin kalliskaan :) Olen yrittänyt pitää sen siistinä, että olen se päällä vain sisällä enkä mene ollenkaan talliin. Joskus kumminkin lipsuu sekin päätös, saatan käydä vaihtamassa Nasun kylmät lämpimiin tai laittamassa mössöt turpoamaan, mutta muuten olen yleensä jaksanut vaihtaa tallivaatteet.

Päivällä tein pannariakin. Se oli yksi niistä harvoista, minkä tekemiseen en tarvitse yleiskonetta (siitä lähtee niin kova ääni, ettei minun pää olisi kestänyt sitä silloin) joten päätin tehdä sitä sitten. Oikeastaan ajatus lähti siitä, että minulla oli nälkä, enkä jaksanut voidella leipää. Kumminkin sitten tajusin, että taikinan piti antaa turvota puoli tuntia ja paistua saman verran, niin jouduin silti niitä leipiä tekemään.. Lisäksi ohjeessa oli ihan liian vähän sokeria, minkä takia pannarista tuli mautonta. Ehkä jätän tulevaisuudessa pannarin tekemisen äitille...

Äiti tuli käymään kotona iltapäivällä, ja letkutettiin Nasun jalka silloin. Se oli aamulla ollut kuulemma vähän kipeä, ja Nasu oli kävellyt huonommin, mutta iltapäivällä poni käveli jo ihan hyvin. Lisäksi se oli ihan iloisella tuulella, ja poseerasi kiltisti paikallaan, toisin kuin Anni, joka juoksi koko ajan karkuun. Välillä menee muutenkin hermo sen ponin kanssa, on tainnut päästä vähän liian helpolla nyt joka suhteessa. Pitää alkaa laittaa Anniakin kuriin, kun tulen takaisin kotiin.

Illalla kävin sitten ottamassa ponit sisälle. Joku kyseli pari postausta taaksepäin meidän muista hepoista, niin tässä nyt on kuvat niistä. Ylemmässä kuvassa näkyy lv-tamma Kerttu, se on sen minunkin ravuriruunan emä, äitini ja ukkini hevonen. Kerttu tuli meille aluksi Annin seuralaiseksi. Alemmassa kuvassa on sitten meidän uusin tulokas, ylläpitoshettis Taika. Se taas on lähinnä Ellan ratsuna, kun Anni on pienelle vähän liian iso.. Ja muutenkin, ollaan pitkään haluttu shettistä meille, ja nyt vihdoin löytyi Taika.

Kun olin saanut ponit sisälle, tein sitten iltatallin silloin. Nasulle laitoin ensin lääkkeen, se sai siis antibiotti-kuurin nyt viideksi päiväksi. Sitä jauhetta pitää laittaa aika paljon, ja se ei ole Nasun mielestä kovin hyvää, joten se pitää sekoittaa aika määrään herkkuja, jotta ponin saa syömään. Nasun syödessä laitoin polveen sideharson ja siihen hetkeksi vielä kylmäpatjan päälle, niin että tuli jalka kylmättyä, kun se on vähän turvoksissa.

Mutta nyt, minulla on edessä viiden tunnin automatka, ja siihen päälle vielä pari tuntia lentokoneessa, jes! Matkustaminen ei ole minun lempipuuhaa, mutta pakko sekin on tehdä että pääsee lomailemaan ;)

195. Sen tärkeyden ymmärtää vasta kun menettää

Tällä kertaa ei olekkaan niin hyviä uutisia tulossa. Nasulle kävi eilen maastossa huonosti.

Lähdettiin eilen aamulla siis maastoon. Minä menin Annilla, äiti Nasulla ja Kerttukin oli mukana. Alkumatka meni hyvin, mutta kun oltiin laukattu yksi mäki ylös, ja siirryttiin juuri käyntiin, meitä vastaan tuli hevonen laukassa. Kaikki vähän taisivat säikähtää sitä, ja Kerttu, joka meni ekana, pysähtyi. Ja potkaisi Nasua.

Potku osui Nasua polveen. Siitä kuului kova pamaus. Seuraavat sekuntit tuntuivat todella pitkiltä, kukaan ei tehnyt mitään. Sitten äiti alkoi kiroilla ja hyppäsi alas Nasun selästä. Silloin minä muistin lukeneeni joskus yhtä sarjakuvaa, jossa hevonen oli maastossa laukkaamassa, ja yhtäkkiä sen jalka pamahti. Meni poikki. Ja kun ymmärsin sen, niin iski aivan järjetön panikki. Aloin itkeä, olin varma että Nasun jalka oli poikki, ja se pitää lopettaa. Nasu ei laskenut jalkaa maahan, ja siitä alkoi tulla verta. Aika paljon verta.

Olimme silloin ehkä kilometrin päässä auratusta tiestä, ja meidän piti kävellä se matka hangessa. Nasu onneksi alkoi kävellä silloin, mutta ei se kovin paljoa auttanut. Olin ihan shokissa, itkin vaan koko matkan. Kun päästiin perille, äiti soitti meidän naapuriin, ja sieltä lähdettiin hakemaan Nasua. Sitten äiti soitti eläinlääkärin. Me odoteltiin tosi kauan siinä, en tiedä, miten kauan, mutta se tuntui tunneilta. Pidin vaan Nasua, silitin sitä ja itkin. Lopulta kyyti tuli ja Nasu lastattiin autoon. Äiti lähti Nasun mukaan, ja me ratsastettiin Kerttu ja Anni kotiin. 

Silloin tuntui, että kyyneleet loppuivat, ja menin johonkin paniikkitilaan. Kun tultiin kotiin, en kiinnittänyt huomiota tärkeisiin asioihin. Silloin minulle oli tärkeää, että suojat olivat kuivumassa oikeassa paikassa ja satulansuojat olivat oikein, eivätkä rypyssä. En tiedä, mistä se tuli. Minua pelotti ihan hirveästi. Pelotti, että Nasua ei kohta enää ole.

Jalan ensiapu, äitin fleece, joka laitettiin jalkaan jo
maastossa, ja kotona laitettu kylmäpussi ja pinteli

Haava, kun sille ei oltu tehty mitään

Eläinlääkäri tuli sitten meille. En osaa tarkasti sanoa, mitä hän teki, koska olin edelleen aika paniikissa. Aluksi ainakin hän otti karvat haavan alueelta pois ja puhdisti sen. Sitten haavaan laitettiin jotain ruiskeita, kai antibiotteja. Haava ei onneksi ollutkaan niin vakava, mitä luultiin. Nasun polvessa on hokinreikä, ja nyt pitää katsoa, ettei se tulehtuisi. Toivottavasti polven sisällä ei ole muuta vakavaa. Jatkosta en tiedä, miten toimitaan, mutta minä olen lähdössä huomenna yli viikoksi Englantiin, joten äiti hoitaa Nasua. Ainakin haavaa pitää letkuttaa mielellään kahdesti päivässä nyt jonkin aikaa.

Nasu rauhoitettiin tutkimusten ajaksi

Lopuksi haavasta tuli aika paljon verta,
mutta se oli kuulemma hyvä,
koska silloin lika tuli haavasta pois

Haava, kun eläinlääkäri oli puhdistanut sen. Se on
siis hokinreikä

Kun Nasun haava oli hoidettu, eläinlääkäri rokotti vielä kaikki ponit. Tarkoitus oli ensin, että ponit rokotetaan ensi viikolla, kun olen poissa, mutta helpompi se oli nyt tehdä, ettei eläinlääkärin tarvitse tulla uudestaan. Kaikki ponit olivat helppoja rokottaa. Nasu oli vieläkin rauhoitettu, joten se ei edes huomannut mitään. Anni lamaantui täysin, ja Taikakin oli kiltisti.

Taikalla on niin paljon karvaa, että se vähän vaikeutti toimenpidettä

Huhhuh, mikä päivä. Muutenkin, viikonloppu oli aika kauhea. Ensinnäkin, kun olin tulossa aluevalkuista lauantaina, äiti kertoi, että meidän kissa Mustikka oli syönyt pikkuveljeni hamsterin Blaken. Blake oli ihanin hamsteri mitä tiedän... Sen jälkeen sitten kävi Nasun onnettomuus. Silloin äiti sanoi, että ei kahta ilman kolmatta. Se kolmas tuli sitten illalla. Meillä oli pari kuukautta sitten kolmas kissa Vili, mutta se karkasi melkein heti meille tullessaan. Nyt se sitten löytyi. Kuolleena. Vallan mainio viikonloppu siis. 

Lisäksi, minäkin olen nyt aika huonossa kunnossa. Kun odoteltiin siellä metsässä, että Nasu tullaan hakemaan, siinä häslingissä Anni potkaisi minua reiteen. Siinä on nyt kaksi ruhjetta hokeista, mustelma, se on turvonnut ja siihen sattuu. Lisäksi kaikki se tunnemylläkkä ja tapahtumat tekivät minulle ihan hillittömän päänsäryn. Viime yö oli kamala. Paljon painajaisia. En ymmärrä, kuinka monta kertaa voi nähdä ja kuulla sen pamauksen, mikä Nasun jalasta lähti. Ja koska ne olivat painajaisia, kaikki ei todellakaan päättynyt näin hyvin... Tänään jäinkin kotiin, koska en edes päässyt sängystä ylös aamulla, kun päätä vihloi. Heh, kiva tulla kipeäksi juuri ennen lomaa! 

Nyt olen silti todella, todella onnellinen. Siitä, että Nasu on tuolla tarhassa. Eilen kävin tunnin välein katsomassa, että Nasu on kunnossa. Syötin sille leipää ja porkkanaa enemmän kuin laki sallii. Olin Nasun kanssa, silittelin sitä, vaan katselin sitä siitä ilosta, että se on siinä, minun kanssa. Koko ajan päässä pyörii silti, että mitä jos se jalka olisi todella ollut poikki. Silloin Nasua ei enää olisi. 

194. Myday kuvina - tai ei sittenkään

Varautukaa todella reiluun kuvamäärään! Ihan oikeasti, nyt tulee kuvia. Minulla oli vaikeuksia karsia kuvat näinkin vähään (tai paljoon oikeastaan...) ja silti tuntuu että näitä on varmaan miljoona. Tämä on nyt muutenkin tämmöinen sekalainen postaus eiliseltä, epätoivoinen myday kuvina-yritys, joka meni vähän pieleen sitten aamun jälkeen, ja sitten vielä heppajutut ihan tavallisena postauksena. No, ei se mitään, aloitetaan nyt sitten.


Heräilin aamulla puoli kahdeksan aikaan, ja tein nopean laittautumisen. En jaksanut hirveästi panostaa, mutta sen verran että kehtaan ilmestyä julkiselle paikalle. Perus meikit, ja hiusten suoristus.

Lopputulos näytti sitten tältä. Ja joo, mulla on vielä aamutakki päällä :D

Sen jälkeen söin aamupalaa ja kävin koneella. Tein edellisen postauksen, luin blogit, kävin facebookissa..

Puoli yhdeksältä oli tavoitteena lähteä, koska olin menossa kuvailemaan aluevalkkuja, jotka alkoivat yhdeksältä. Mutta kun laitettiin ponit ulos, niin lähtö viivästyi 20 minuuttia. Okei, oltiin me muutenkin jo myöhässä, niinkuin aina... Äiti siis vei minut TK:lle, missä aluevalkut pidettiin.

Mutta vaikka oltiin TK:lla vasta yhdeksän jälkeen, valkut eivät olleen vieläkään alkaneet. Ne olivat melkein puoli tuntia myöhässä, joten kerkesin hyvin paikalle ja jouduttiin vähän odottelemaankin. Tosiaan yhdeksältä siis suunnilleen siellä aloitin kuvailut, ja kotona olin vasta neljän aikaan, eli melkein koko päivä vierähti siellä katsellessa ja kuvaillessa. Tarkoitus ei ollut olla ihan koko päivää, mutta halusin mennä heti ekaa valkkua kattomaan, kun siinä oli ponit ja pari kaveria. Tiia ja Pinjakin oli tulossa, mutta vasta viimeiseen valkkuun, ja kun ei oltu nähty pitkään aikaan niin halusin sitten odotella sinne asti ja pääsin niiden kyydillä sitten alkumatkan kotiinkin. 

Kuvaaminen oli välillä aika epätoivoista sekin, mutta sain silti muutamia kivojakin kuvia ja opettelin käyttelemään uutta kameraa paremmin :) Onneksi TK:n maneesi on tosi valoisa, niin siellä oli aika helppo kuvata. Aloitin kuvaamaan lyhyellä putkella, mutta se ei oikein onnistunut, joten vaihdoin pitkään melkein heti, ja kaikki kuvat on otettu sillä.

Kotona tosiaan olin vasta neljän aikaan. Siellä sitten melkeimpä heti lähdin kumminkin uudestaan kuvailemaan ulos. Ensin otin muutamia otoksia Ellasta ja Roxiesta, kun ne leikkivät pihalla. Niihin kuviin olin itsekin tosi tyytyväinen, ulkona on niin ihana kuvata, kun aina onnistuu! Lopuksi suuntaisin moikkaamaan poneja ja räpsin niistäkin vähän kuvia.

Kuvailun jälkeen käväisin nopeasti sisällä vaihtamassa vaatteet, ja lähdettiin Nasun kanssa maneesille. Sain äitin suostuteltua mukaan kuvaamaan. Tosin, eipä se kuvannut kuin alle kymmenen minuuttia, joten ei kovin montaa kuvaa saatu. Muutenkin, tämä oli eka kerta kun äiti kuvasi maneesissa tällä kameralla, ja asetuksetkaan eivät olleet parhaat mahdolliset, niin kuvista ei tullut mitään huippuluokkaa. Jouduin myös rajaamaan kuvia, ja siinäkin laatu kärsi. Kyllä niistä silti Nasun erottaa onneksi! 

minulla on tässä estejalustimet, ja jalka muutenkin jotenkin koukussa, en siis tavallisesti mene koulua näin lyhyillä jalustimilla :D

Ratsastus itsessään meni ihan hyvin. Koulupuoli ei tällä hetkellä ole meillä ihan parhaalla tasolla, kun en ole ollut nyt kovin ahkera kouluratsastaja... Pitäisi taas ottaa itseä niskasta kiinni ja suunnata maastolenkin sijaan maneesiin useammin. Tällä kertaa Nasu meni silti siis oikein mukavasti. Se oli reipas, eikä tarvinnut koko ajan   potkia eteenpäin. Ja muuten, tiedostan itsekin, että sisäohja roikkuu löysänä kokoajan, siitä ei tarvitse huomauttaa.. :)

Maneesissa olikin tosiaan esteet pystyssä, niin kuin ehkä huomasitte, niin otettiin sitten muutama hyppykin. Ei pompittu paljoa tällä kertaa. Ja Nasu oli kyllä ihan superhieno! Nyt se oikeasti liikkui omalla moottorilla, teki hyviä hyppyjä ja etäisyydetkin osui paria poikkeusta lukuun ottamatta kohdalleen. Mentiin aluksi ihan pienenä, n. 80cm, ja lopuksi tuota keltaista pystyä n. 100cm korkeudella. Oli tosi kivaa, sekä ponilla että kuskilla!

äiti kuvasi vaan ekan hypyn, joten loppuajalta ei ole enää kuvia

innokas poni

Kun tultiin takaisin kotiin, otin Nasulta varusteet pois ja tein muut jutut. Kävin taas pikaisesti sisällä, ja menin sitten tekemään vielä iltatallin, eli siis annoin heinät ja väkirehut poneille.

Sitten kello olikin jo yhdeksän illalla. Pääsin viimein sisälle. Huomasin myös, että en ollut syönyt koko päivänä muuta kuin leipää ja karkkia, joten oli ihana päästä syömään! Syömisen jälkeen katselin kuvat läpi, aloin jo valmistella niitä tätä postausta varten ja tein muita juttuja.

Viimeiseksi kävin vielä saunassa ja pesulla, ja sitten pääsinkin nukkumaan, ja kyllä muuten väsytti pitkän päivän jälkeen!

 

Tänään käytiin ponien kanssa maastossa, mutta se päättyi aika ikävästi. Yritän tehdä postausta huomenna, jos saan ajatuksia vähän selviämään..